Vaahdon stabiilisuus viittaa ongelmien, kuten vaahdon repeytymisen, suljettujen solujen tai romahtamisen, puuttumiseen, ja samalla varmistaa, että ominaisuudet, kuten kovuus, tiheys, elastisuus, vetolujuus ja solurakenne, vastaavat asiakkaan vaatimuksia. Tämän saavuttaminen edellyttää raaka-aineiden, formulaatioiden ja toimintaparametrien standardointia monimutkaisten kemiallisten reaktioiden hallitsemiseksi vaihtelevissa ympäristöolosuhteissa.
Tiheys mitataan kilogrammoina kuutiometrissä (kg/m³) tai grammoina kuutiosenttimetrissä (g/cm³). Sen määrää formulaatio ja siihen vaikuttaa reaktionopeus.
Vaahdon kovuutta on kahta tyyppiä: pintakovuus (koskee jalkineiden{0}}vaahtoa) ja kokonaiskovuus (koskee huonekalujen-vaahtoa). Vaahdon kovuus liittyy "koviin segmentteihin", jotka muodostuvat reaktion aikana, lämmön muodostuksessa ja raaka-aineiden kiintoainepitoisuudessa -erityisesti TDI, MC ja POP. Siihen vaikuttaa myös ristiin{5}}linkitysaste.
Elastisuus riippuu ensisijaisesti polyeetterin molekyylipainosta; korkeampi molekyylipaino johtaa parempaan kimmoisuuteen. Siihen vaikuttaa myös haaroittumisen laajuus reaktion aikana-vähemmän oksia yleensä antaa paremman elastisuuden.
Huonekalu{0}}vaahtoa käytetään ensisijaisesti istuimissa ja selkänojissa. Vetolujuus liittyy NCO-ryhmien määrään ja ristisidoksen asteeseen. TDI-indeksin tai vaahdon sisäisen lämmön lisääminen parantaa sekä NCO-pitoisuutta että ristisilloitusta. Sitä vastoin MC:n lisääminen alentaa sisälämpötilaa, mikä usein estää vetolujuuden kehittymisen.
Vaahto, jossa on korkealaatuinen-solurakenne, luokitellaan tyypillisesti keski---korkealaatuiseksi-tuotteeksi. Tasaisen, hienon ja virheetön{5}}solurakenteen saavuttaminen on monimutkainen haaste, joka vaatii syvällistä ymmärrystä koneista, raaka-aineista, formulaatioista ja prosessointiparametreista.
